2. Sosiaalipolitiikka Venäjällä

Luento: Sosiaalipolitiikka ja elinolot Venäjällä
Ikäihmisten yliopisto
Porvoossa, 6. helmikuuta 2014

Markus Kainu
tohtorikoulutettava
Aleksanteri-instituutti, Helsingin yliopisto &
Sosiaalitieteiden laitos, Turun yliopisto

1990-luvun taloudellinen ja sosiaalinen kriisi

N-liiton romahtamisen vaikutukset

Vuosien 1992-2000 aikana

  • bkt laski 38 %
  • teollisuustuotanto 45 %
  • maataloustuotanto 36 %
  • kiinteät investoinnit 71 %
  • viljan tuotantoala ja maidon ja perunan tuotanto puolittuivat
  • raaka-aineiden osuus viennistä kasvio 66 %:sta 81 %:iin

Uudet sosiaaliset ongelmat

Köyhyys

  • 90-luvun alussa 80 % N-liiton minimikulutusbudjetin alapuolella
    • uusi fysiologinen minimi
    • uuden köyhyysrajan arvo puolet entisestä
    • tämän päivän pienituloinen on puolet köyhempi kuin neuvostoliittolainen pienituloinen
  • yhtenä syynä oli reaalituĺojen raju lasku, toisena palkkarästit yritysten palkkarästi

Eriarvoisuus

  • 1985 suurituloisin 10 % ansaitsi 3-4 krt pienituloisin 10 %
  • 1992 ero oli 10x, ja 1995 26x. Vuonna 2009 17x

Työttömyys

  • ~1995 20 % työttömänä, 2003 ~9 %
  • piilotyöttömyys virallisen työttömyyden ohella ~33 % työvoimasta

Uudet sosiaaliset ongelmat 2

Väestökriisi

  • 1970 - 1990 vuosittain 770 000 väestönkasvu
  • 1992 väestä alkoi pienentyä ja 1990-luvulla väheni 9 miljoonalla
  • vuoteen 2005 mennessä yli 25 000 tyhjentynyttä kylää ja saman verran alle 10 ihmisen kylää

Perheen kriisi

  • perheen merkitys vähentynyt?
  • sosiaalisten orpojen määrän kaksinkertaistui 1995 - 2005. ns. 3. orpojen aika
  • laitoksissa ~250 000 lasta, joista vanhemmat eivät huolehdi
  • orpojen ja katulasten

1990-luvun reformit

  • uudistusten painopiste oli talouden rakenteiden nopeassa muuttamisessa
  • sosiaalipolitiikan uudistukset olivat talouspolitiikan “sivuvaikutuksia”
    • valtion budjetin keventäminen tärkein päämäärä
    • erimuotoisella markkinoiden vapauttamisella, yksityistämisellä ja hallinnon hajauttamisella pyrittään rajoittamaan valtion roolia hyvinvoinnin järjestämisessä
    • voidaan puhua “hyvinvointivaltion vetäytymisestä” kaikilla hyvinvoinnin sektoreilla
  • sosiaalipolitiikan näkökulmasta uudistukset olivat ristiriitaisia ja radikaalit muutokset usein heikosti suunniteltuja ja toimeenpantuja, mikä hidasti uusien rakenteiden syntymistä
  • keskusjohtoinen sosiaalipolitiikan hallinto kuitenkin purettiin ja järjestelmästä tuli hajautettu. alueellinen ja altis erilaisille väärinkäytöksille

2000-luku ja politiikan painopisteet

Putinin ensimmäinen kausi

  • Putin nosti sosiaalipolitiikan uudistamisen tärkeimmäksi tehtäväksi kaikilla hallituksen ja hallinnon tasoilla -> tavoitteena keskusjohtoisuuden lisääminen
  • Toisen kauden alussa käänne ns. staattisempaan suuntaan ja uusien kansallisten prioriteettiohjelmien esittely terveyden, koulutuksen, asumisen ja maatalouden sekä erityisen väestöllisen ohjelman luominen
  • Poliitiikan painopisteiden ohella vuonna 2006 toteutettiin hallinnollinen kuntauudistus, joka muutti federaation, alueiden ja kuntien välisiä voimasuhteita
  • Putinin kauden ajan kestänyt öljyn kallistuminen ja talouden kasvu siivittivät uudistuksia. On puhuttu ns. öjyvetoisesta sosiaalipolitiikasta Putinin aikana
  • vaikka sosiaalipolitiikka on ollut painopisteenä, eivät sosiaalimenot ole kasvaneet juuri muita julkisia menoja nopeammin

Keskipalkat ja -eläkkeet

Minimipalkkat ja köyhyysraja

2000-luvun ominaispiirteet

  • väestö tulotaso nousi, mutta eriarvoisuus ei merkittävästi laskenut
  • alueet alkoivat jakautua rikkaisiin ja köyhiin
    • toiset tulivat toimeen omilla budjettivatoilla, toiset riippuvaisia valtion tuista
  • sosiaalinen turvattomuus on säilynyt
    • asumisen hinta noussut, ns. kommunalkoissa asuu vielä paljon ihmisiä
    • eriarvoisituminen
    • sosiaali- ja terveyspalveluiden laatu ja saatavuus
  • sosiaalipolitiikan vastuuta on siirretty alueille

Sosiaaliturvan kohdentuvuus haasteena

  • sosiaalietuuksien heikko kohdentuvuus osa neuvostoperintöä
    • hintatuet ja luontoisetuudet yleisä tukimuotoja
    • saajien kategoriat perustuivat ansioihin, ei sosiaalisiin tarpeisiin
  • 1990-luvulla miltei puolet kansalaisista kuului etujen piiriin
  • Yli 80 % köyhistä kotitalouksista sellaisia joissa joku on töissä
  • sosiaaliturvan uudistuksista huolimatta vanha järjestelmä pysyi
    • esim. asumistukea 2000-luvun alussa sai kahdesta eri järjstelmästä, arvion mukaan 14 % prosenttia tuesta kohdentui köyhiin perheisiin
  • luontoisetuuksien rahamääräistäminen 2005 alkaen
    • velvollisuudet valtion, alueen ja kuntien välillä uusiksi
    • suurin ryhmä sotaveteraanit ja invalidit paikallisliikenteeseen, lääkkeisiin ja kuntoutukseen
    • alueet saivat valita muuttivatko etuudet rahaksi ja myös ihmiset saivat valita ottavatko etuuden rahana vai ns. sosiaalipakettina
    • herätti voimakasta vastustusta