Luento: Sosiaalipolitiikka ja elinolot Venäjällä
Ikäihmisten yliopisto
Porvoossa, 6. helmikuuta 2014

Markus Kainu
tohtorikoulutettava
Aleksanteri-instituutti, Helsingin yliopisto &
Sosiaalitieteiden laitos, Turun yliopisto

• 1. Johdanto
• 2. Sosiaalipolitiikka Venäjällä
• 3. Köyhyys ja elinolot Venäjällä

• alueellinen: entisen Neuvostoliiton alue & Itä-Euroopan maat
• ajallinen: Neuvostoliiton hajoamisesta nykypäivään
• systeeminen: siirtymä suunnitelmatalouden yksipuoluejärjestelmästä kohti monipuoluedemokratiaa & markkinataloutta

1. yleisnimi kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseen tähtääville julkisille politiikoille (tulonsiirrot, sosiaalipalvelut)
2. laajan julkisen sektorin ja korkean hyvinvoinnin valtiota voidaan kutsua hyvinvointivaltioksi
3. tällä luennolla hyvinvointivaltio = sosiaaliturva

wikipedia

Sosiaalipolitiikka tarkoittaa julkisia toimia, joilla pyritään takaamaan väestölle kohtuullinen elintaso, turvallisuus ja viihtyvyys sekä näihin toimiin kohdistuvaa tutkimusta tieteenalana.

Sosiaalipolitiikka nostaa esiin yhteiskunnan ja ihmisen arvoja. Se sisältää käsitteitä, kuten sosiaaliturvapolitiikka, koulutus-, asunto- ja aluepolitiikka sekä työ-, terveys- ja kansainvälinen sosiaalipolitiikka.

1. Rakenteelliset (funktionalistiset) teoriat

   • hyvinvointivaltion kehitys seuraa taloudellista kehittymistä ja yhteiskunnnan modernisaatiota
     • Clark Kerr et al. (1960) Industrialism and Industrial Man
     • Wilensky (1975) Welfare State and Equality
     • O’Connor (1973) Fiscal Crisis of the State

2. Toimijalähtöiset (konflikti) teoriat

   • Valtaresurssiteoria: hyvinvointivaltio ilmentää eri toimijoiden voimasuhteita yhteiskunnassa
     • Korpi (1989) Power, politics, and state autonomy in the development of social citizenship: Social rights during sickness in eighteen OECD countries since 1930
     • Baldwin (1990) The Politics of Social Solidarity

Esping-Andersen, Gösta (1990) The Three Worlds of Welfare Capitalism.

• dekommodifikaatio = markkinariippumattomuus
  • ilmaisee tarpeentyydytyksen tasoa, jonka kansalaiset voivat saavuttaa riippumatta heidän osallistumisestaan markkinoille
  • kun työssäkäynti lähestyy pikemminkin vapaata valintaa kuin pakkoa, voidaan puhua de-proletarisaatiosta

Liberaali malli

• etuuksien tarveharkinta & kohdentaminen köyhille, yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelut: USA

Sosiaalidemokraattinen malli

• universaalit etuudet, sosiaaliset oikeudet, tasa-arvo -> Ruotsi

Konservatiivinen/Korporatiivinen malli

• sosiaalivakuutus keskeistä, ylläpitää sosiaalisia eroja -> Saksa

• rakenteellisten selitysten uusi tuleminen
  • globalisaatio & deindustrialisaatio (Iversen and Cusack (2000)The Causes of Welfare State Expansion: Deindustrialization or Globalization?)
  • ekologinen kestävyys (Max Koch (2011) Climate Change and Capitalism)
• toimijalähtöiset teoriat
  • sukupuoli (Huber and Stephens, 2001)
  • eliitti
• uudet luokittelut
  • “hyvinvointivaltiomallinnoksen bisnes” sosiaalipolitiikan alalla
  • globaalit luokittelut (Gough and Wood (2006) A Comparative Welfare Regime Approach to Global Social Policy & Aspalter (2008) The welfare state in cross-cultural perspective)

• Almujen antaminen köyhille kuulunut aina ortodoksiseen uskoon
• Valtiollisen “sosiaalipolitiikan” kehitys
  • 1500-luvulla Iivana Julman aikaan köyhien auttamisesta myös valtion tehtävä
  • valtiollinen köyhäinhoito 1700-luvulta 1900-luvun alkuun mennessä
  • kyläyhteisöt, seurakunnat ja luostarit sekä kaupunkien hallinnot päävastuussa
• Hyväntekeväisyys keskeisessä asemassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa
  • 1898 yli 7 miljoonaa ihmistä hyväntekeväisyyden piirissä
  • laitoksissa yli puoli miljoonaa ihmistä
  • 1910 Venäjällä 140854 hyväntekeväisyyslaitosta, joista 7349 antoi kertaluonteista apua ja 7505 laitosasumista
  • ¾ laitoksista ylläpidettiin yksityisin varoin
• Hyväntekeväisyys ei kyennyt vähentämään köyhyyttä ja 1900-luvun alussa sosiaalinen tyytymättömyys voimistui Venäjällä, mikä johti vallankumouksiin 1905-1907 ja ja 1917

• hyväntekeväisyys lakkautettiin ja järjestöjen omaisuus valtiolle. Hyväntekeväisyys työläistä nöyryyttävää armopalojen antamista
• Neuvostoliiton sosiaaliturvan perusteet määriteltiin 20-luvun aikana
  • 1918 toimeentulominimi minimipalkan määrittämistä varten ns. minimitarvebudjetin (elintarvikekori) avulla
  • ihminen köyhä jos tulot alittivat elintarvikekorin hinnan

• sosiaalisten oikeuksen kasvun aikaa
• kaupunkien työläisten sosiaaliset olosuhteet ensisijaiset – 1928 tekstiiliteollisuuden työntekijöille oikeus työeläkkeisiin
• seuraavana vuonna myös vuori-, metallurgia- ja sähköteknisen teollisuuden sekä kuljetusalan työtekijöille
• vammaishuoltoa tuettiin voimakkaasti, teollisuusyrityksillä velvoite pitää 2 % työvoimasta vammaisia

• väestön reaalitulot laskivat, väestö köyhtyi
• toimeentulominimin määrittely lakkautettiin
• varat sosiaaliseen tukemiseen hävisivät
  • asunnottomuus
• Puolet väestöstä talonpoikia, joilla ei oikeutta eläkkeeseen tai muihin etuihin.
  • 1930-luvun nälänhätä koetteli etenkin maaseutua

• Moskovassa ja Leningradissa 1920-luvulla avioliiton kesto 8 kuukautta
• kodittomista lapsista huolehtiminen valtion yhdeksi tärkeimmistä sosiaalisista tehtävistä
• 1930-luvulla otteet kovenivat
  • kodittomat alaikäiset työkollektiiveihin, kasvatusleireille ja Komsomolin rakennustyömaille
  • 1935 laki lasten irtolaisuuden ja kodittomuuden lopettamiseksi

• perheiden, sotaorpojen ja sotainvalidien auttaminen
• valtionyrityksille vastuita lastentarhojen rakentamisesta
• sotien aikana lasten kodittomuus lisääntyi

• 50-luvulta aina 80-luvulle talouden kasvu mahdollisti myös sosiaaliturvan parantamisen
• alhaisia palkkoja kompensoitiin luontoisetuuksislla, joihin kuului halpa asuminen ja liikkuminen, ilmainen koulutus ja terveydenhuolto
• maatalousväestön asema ja sosiaaliturva koheni lähelle kaupunkilaisten tasoa

• 1956 työeläkelaissa säädettiin eläkeiät 55 naisille ja 60 miehille, sekä määriteltiin uusia eläkkeeseen oikeutettuja ryhmiä (kategorioita)
• eläkkeiden tasoa nostettiin niin että elämä ilman sivutyötä tuli mahdolliseksi
• 1964 luotiin maataloustyöläisten eläkejärjestelmä ja 1970 luotiin maatalouden työntekijöiden sosiaaliturvajärjestelmä
• 1960-luvulta Neuvostoliiton romahtamiseen saakka eläkettä tai sosiaalitukia saaneiden määrä kaksinkertaistui 10 prosentista 20 prosenttiin
• 1985 25 vuotta samassa paikassa työskennelleiden eläkkeiden korotukset kaksinkertaistettiin
• minimieläkkeellä olevat saivat lääkkeet 50 prosentin alennuksella

• äitiysloma alle vuoden ikäisen hoitamiseen kotona, josta maksettiin ansiosidonnaista tukea (mahdollisuus 6 kk:n palkattomaan kotihoitoon)
• 1966 säädettin vähävaraisille perheille ilmaiset ruoat ja lääkkeet 1 ikävuoteen saakka
• ns. äitiysavustus 1970 alkaen, ja tarveharkintainen lapsilisä 1974 alkaen
• 1981 alkaen lisäloma työssäkäyville äideille
• perheille tukia ensiasunnon hankintaan

• ennen Neuvostoliiton hajoamista yritysten tarjoaminen sosiaalipalveluiden osuus 4% bkt:sta
• yritysten vastuulla tarjota
  • asunnot
  • lastentarhat
  • lomapaikat
  • tilat ilmaiselle terveydenhuollolle
  • tukea vähävaraisille, invalideille ja yrityksestä eläköityneille
  • kolhooseilla ja sovhooseilla vanhainkotivelvollisuus
• yritysvetoinen paternalistinen sosiaaliturvajärjestelmä hajosi talousjärjestelmän romahtamisen myötä
• vuonna 2000 yritysten tarjoamien palveluiden arvo enää 1% bkt:sta

• Neuvostoliitossa ajateltin että köyhyys on kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän ongelma, eikä kommunismissa ole köyhyyttä
• Siksi sosiaalipolitiikan ensisijainen tarkoitus ei ollut poistaa köyhyyttä, sosiaaliturva jaettiin ns. kategorisin perustein, eikä köyhyys ollut kategoria
• “työ on parasta sosiaaliturvaa” tai Lenin: “Joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”
• samalla kuitenkin alipalkkaus nähtiin ongelmana ja siihen vaikutettiin.
• 1957 määriteltiin minimipalkka minimikulutuskorin perusteella ja raja pysyi samana aina 30 vuoden ajan (stagnaation aika)
• täystyöllisyyden ja toimeentulominimiä vastanneiden minimipalkkojen ja -eläkkeiden tuli taata kansalaisille suoja köyhyydeltä

• kahden minimipalkalla työssäkäyvän vanhemman ja kahden lapsen perhe oli köyhä
• kulutustavarat ja epävirallinen talous, verkostot
• maaseudulla reaaliset elinolot olivat usein jopa kaupunkia paremmat johtuen omavaraistaloudesta
• yhden ryhmän sosiaalisia oikeuksia lisättiin toisten ryhmien oikeuksia ja vapauksia vähentämällä
• järjestelmä oli taannut minimiturva, mutta palkkataso jäi kehnoksi
• 1980-luvulla palkansaajat saivat 1/3 kansantuotteesta palkkoina kun länsimaissa osuus oli ~60-80 %
• sosiaaliturvan hallinto oli keskitetty ja byrokraattinen, 90 prosenttia sosiaaliturvasta maksettiin valtion budjetista

• toisin kuin kehitysmaissa, perusturva ja palvelut olemassa ja kohtuullisella tasolla
• toisin kuin “länsimaissa”, hyvinvointivaltion ylhäältä valtion taholta ohjattua demokraattisen prosessin sijaan
• yhtäältä valtio tarjosi ei-rahamääräsiä etuuksia tietyille sosiaalisille ryhmille
• toisaalta useimmat sosiaalietuudet olivat työperusteisia ja ne jaettiin valtionyritysten/tuotantolaitosten tasolla